Perfekti Pluskvamperfekti Alfasta alkuun s. 241-252 Ulla Tervahauta 21.8.2013 Perfekti! kreikan perfekti painottaa nykyhetkessä vallitsevaa tilaa, joka on seurausta aiemmasta toiminnasta ὃ γέγραφα, γέγραφα (Joh 19:22)! perfektillä on oma perfektivartalonsa, aktiivissa oma, med. & passiivilla yhteinen! tunnusmerkki verbivartalon alun reduplikaatio! useimpien verbien aktiivin perfektissä vartalon loppuun lisätään -κ-.
Mk 5:35 Lk 8:49 Ἔτι αὐτοῦ λαλοῦντος ἔρχονται ἀπὸ τοῦ ἀρχισυναγώγου λέγοντες ὅτι ἡ θυγάτηρ σου ἀπέθανεν τί ἔτι σκύλλεις τὸν διδάσκαλον; Ἔτι αὐτοῦ λαλοῦντος ἔρχεταί τις παρ τοῦ ἀρχισυναγώγου λέγων ὅτι τέθνηκεν ἡ θυγάτηρ σου µηκέτι σκύλλε τὸν διδάσκαλον. Esim. perfektin aspekti kertomuksessa Jairoksen tyttären parantamisesta; Alfasta alkuun s.241-242 Perfektireduplikaatio 1. jos verbivartalo alkaa konsonantilla (paitsi ρ) tai konsonanttiyhdistelmällä, jossa k-, p-, tai t-äänne + likvida (λ, ρ, µ,ν): reduplikaatio on alkukonsonantti + ε ποιέω! πε-ποιη-κ παιδεύω! πε-παιδευ-κ- 2. jos vartalon alussa ρ tai muu konsonanttiyhdistelmä (esim στ, ζ, ξ tai ψ), reduplikaatio on pelkkä ε ζητέω! έ-ζητη-κ ἀποστέλλω! ἀπεσταλ-κ- 3. jos vartalo alkaa vokaalilla tai diftongilla, alkuvokaali pitenee. εὐ- ja οἰ-alkuisten vartaloiden reduplikaatio voi puuttua ἀγαπάω! ἠγαπη-κ εὑρίσκω! εὑρη-κ
Reduplikaation lisäksi:! useimmilla verbeillä vartalon lopussa κ eli nk. tempussuffiksi (1. perfekti) λύω λελυκ-! monilla k- tai p-äänteeseen päättyvillä verbeillä ei ole tätä tempussuffiksia (2. perfekti) γράφω γεγραφ- Epätavallisia reduplikaatioita! ὁράω ἑωρακ-! ἀκούω ἀκηκο-! γινώσκω ἔγνωκ-! έργάζοµαι εἰργασ-! λαµβάνω εἰληφ-
Äännemuutoksia! supistumaverbien vokaali pitenee tempussuffiksin edellä ποιέω πεποιηκ- ἀγαπάω ἠγαπηκπληρόω πεπληρωκ-! muillakin verbeillä voi esim. ε vaihtua α:ksi ἀποστέλλω ἀπεσταλκ-! t-äänteeseen päättyvien verbien t-äänne, myös ζ, katoaa ἐλπίζω ἠλπικ-! osassa k- tai p-äänteeseen päättyviä 2. perf. vartaloita loppukonsonantti aspiroituu (esim. κ! χ, β! φ) λαµβάνω εἰληφπράσσω πέπραχ- aktiivin indikatiivin perfekti λύω γράφω δίδωµι yks. 1 λέλυκ-α γέγραφα δέδωκα yks. 2. λέλυκ-ας γέγραφας δέδωκας yks. 3 λέλυκ-ε(ν) γέγραφε(ν) δέδωκε(ν) mon. 1 λελύκ-αµεν γεγράφαµεν δεδώκαµεν mon. 2 λελύκ-ατε γεγράφατε δεδώκατε mon. 3 λέλυκ-αν λελύκ-ασι(ν) γέγραφαν γεγράφασι(ν) δέδωκαν δεδώκασι(ν)
! Konjunktiivin perfekti: " UT:ssa usein muodostetaan yhdistämällä εἰµί-verbin konj. preesens + partisiipin perfekti, esim. ἵνα γεγρ φως ὦ " on olemassa konjunktiivin perfekti, esim. οἴδα-verbillä! Infinitiivin perfekti: " pääte on -εναι! Imperatiivin perfekti " UT:ssa vain ἴστε, olkaa nähneet! tietäkää! (ei Mk eikä Filem ) ω-verbit: aktiivin partisiipin perfekti mask fem. neutri y. nom λελυκ-ώς λελυκ-υῖα λελυκ-ός y. gen λελυκ-ότος λελυκ-υίης λελυκ-ότος y. dat. λελυκ-ότι λελυκ-υίῃ λελυκ-ότι y. akk. λελυκ-ότα λελυκ-υῖαν λελυκ-ός m. nom. λελυκ-ότες λελυκ-υῖαι λελυκ-ότα m. gen. λελυκ-ότων λελυκ-υιῶν λελυκ-ότων m. dat. λελυκ-όσι(ν) λελυκ-υίαις λελυκ-όσι(ν) m. akk. λελυκ-ότας λελυκ-υίας λελυκ-ότα - tunnus on οτ perfektivartalon lopussa - maskuliinin pääte -ώς, neutrilla -ός - feminiinin pääte -υῖα
Tavallisia 1. perfektin verbejä preesens perfekti άποστέλλω άπέσταλκα γίνώσκω ἔγνωκα δίδωµι δέδωκα ἐγγίζω ἤγγικα εὑρίσκω εὕρηκα καλέω κέκληκα λέγω εἴρηκα ὁράω ἑώρακα ποιέω πεποίηκα σῴζω σέσωκα τίθηµι τέθεικα ἦλθεν ὁ Ἰησοῦς εἰς τὴν Γαλιλαίαν κηρύσσων τὸ εὐαγγέλιον τοῦ θεοῦ καὶ λέγων ὅτι πεπλήρωται ὁ καιρὸς καὶ ἤγγικεν ἡ βασιλεία τοῦ θεοῦ µετανοεῖτε καὶ πιστεύετε ἐν τῷ εὐαγγελίῳ. Mk 1:14-15
Tavallisimpia 2. perfektin verbejä ἀκούω ἀκήκοα olen kuullut γίνοµαι γέγονα olen (tulla, tapahtua) γράφω γέγραφα olen kirjoittanut ἔρχοµαι ἐλήλυθα olen tullut πείθω πέποιθα luotan (pf-merk.: luottaa, olla varma) Καθὼς γέγραπται ἐν τῷ Ἠσαΐᾳ τῷ προφήτῃ (Mk 1:2) καθώς ἐστιν γεγραµµένον (Jh 6:31) Eri vartalosta muodostettu perfekti ἔρχοµαι ἐλήλυθα λέγω εἴρηκα ἐξελήλυθεν ἐκ τῆς θυγατρός σου τὸ δαιµόνιον Mk 7:29
οἶδα indikatiivi tiedän pm. οἶδα! οἶδα konjunktiivin perfekti (*) ἕστηκα indikatiivi seison ἵστηµι y. 1. οἶδα εἰδῶ ἕστηκα y. 2. οἶδας εἰδῆς ἕστηκας y. 3. οἶδεν εἰδῇ ἕστηκεν m. 1. οἶδαµεν εἰδῶµεν ἑστήκαµεν m. 2. οἶδατε εἰδῆτε (Mk. 2:10) ἑστήκατε m. 3. οἶδασιν εἰδῶσιν ἑστήκασιν konj. perfekti ei esiinny yleensä UT:ssa, mutta joskus näkyy οἶδα:n konjunktiivin eri muotoja, esim Mk 2:10. infinitiivi εἰδέναι ἑστάναι Aktiivin partisiipin perfekti maskuliini feminiini neutri οἴδα y. nom. εἰδώς, y. gen. είδότος εἰδυῖα, εἰδυίης εἰδώς εἰδός είδότος mon. dat. εἰδόσι(ν) mon. dat. εἰδόσι(ν) ἕστηκα ἑστηκώς / ἑστώς ἑστηκότος / ἑστώτος ἑστηκυῖα / ἑστῶσα ἑστηκυίης / ἑστώσης ἑστηκός /ἑστώς /ἑστός ἑστηκότος / ἑστώτος mon. dat. ἑστηκόσιν / ἑστῶσιν mon. dat. ἑστηκόσιν / ἑστῶσιν
Pluskvamperfekti! siirtää painopisteen nykyhetkestä menneeseen! olin muistanut ja muistan yhä! on perfektin sivutempus kuten imperfekti preesensin; kuten imperfektillä, myös pluskvamperfektillä on vain indikatiivi! muodostetaan perfektivartalosta lisäämällä: eteen augmentti, loppuun ει-diftongi + imperfektin persoonapäätteet ( tosin augmentti jää usein pois) aktiivin indikatiivin pluskvamperfekti λύω γράφω δίδωµι yks. 1 (ἐ)λελύκ-ει-ν (ἐ)γεγράφειν (ἐ)δεδώκ-ειν yks. 2. (ἐ)λελύκ-εις (ἐ)γεγράφεις (ἐ)δεδώκ-εις yks. 3 (ἐ)λελύκ-ει (ἐ)γεγράφει (ἐ)δεδώκ-ει mon. 1 (ἐ)λελύκ-ει-µεν (ἐ)γεγράφειµεν (ἐ)δεδώκει-µεν mon. 2 (ἐ)λελύκ-ει-τε (ἐ)γεγράφειτε (ἐ)δεδώκει-τε mon. 3 (ἐ)λελύκ-ει-σαν (ἐ)γεγράφεισαν (ἐ)δεδώκει-σαν
ᾔδειν & εἱστήκειν! οἴδα-verbin pluskvamperfekti (tiesin, tiesit )*: ᾔδειν, ᾔδεις, ᾔδει ᾔδειµεν, ᾔδειτε, ᾔδεισαν * (augmentti ἠ + είδ-vartalo)! ἕστηκα-verbi (seisoin, seisoit ) εἱστήκειν, εἱστήκεις, εἱστήκει εἱστήκειµεν, εἱστήκειτε, εἱστήκεισαν Suomentakaa ja antakaa määritelmä ja perusmuoto. Muuttakaa yksiköt vastaaviksi monikoiksi ja monikot vastaaviksi yksiköiksi (minä olen tullut! me olemme tulleet jne.) 1. κέκρικεν 2. δέδωκας 3. πεφιλήκατε 4. ἀκηκόαµεν 5. τέθεικα 6. οἴδαµεν 7. τοῖς ἠγαπηκόσι 8. ἀπέσταλκεν 9. ἐξεληλυθός 10. πεποιήκεισαν